Näyttää kirjastolta

Kirjastoissa tehdään ahkerasti asiakastyytyväisyysmittauksia ja –kyselyitä. Usein tulokset osoittavat, että asiakkaat ovat erittäin tyytyväisiä kirjaston palveluihin. Se ei kuitenkaan ole koko totuus eikä se juurikaan anna lähtökohtia siihen, miten kirjastoa pitäisi kehittää. On myös asiakasryhmiä, kuten vaikkapa lapset, joiden käsityksistä on vaikea saada selkoa. Halusimme Helsingin kaupunginkirjastossa löytää uusia keinoja selvittää lasten kirjastonkäyttöä.

Lapset saattavat olla innokkaitakin vastailemaan kyselyihin. Mutta halusimme jotain muuta, päästä pintaa syvemmälle, oppia näkemään kirjastomme lasten silmin. Tarvitsemme tietoa jonka pohjalta voi kehittää toimintaa ja parantaa lapsiasiakkaiden kirjastokokemusta.

Kysymyksemme täsmentyivät:

  • Miten ja mihin lapset käyttävät kirjastoa? Mitä he tekevät kirjastossa?
  • Miksi lapset tulevat kirjastoon, kun ajankäytölle on muitakin vaihtoehtoja?
  • Miten lapset kokevat henkilökunnan ja mitä he ajattelevat asiakaspalvelusta?
  • Millaista kirjastossa lasten mielestä on ja mitä kirjasto voisi tehdä paremmin? Mitkä asiat ovat kivoja ja mitä eivät ole?

Aluksi otimme tutkimuksen kohteeksi kouluikäiset, sillä arvelimme, että heiltä on helpompi saada tietoja kuin nuoremmilta. Suunnittelimme kaksivaiheisen tutkimuksen. Ensimmäinen vaihe tehdään kouluilla, jotta tavoittaisimme ikäluokan kaikki lapset. Painopiste on siinä, miten lapset kokevat kirjaston. Toinen vaihe tehdään kirjastoissa ja siinä paneudutaan konkreettisesti siihen, millaista lasten kirjastoasiointi on.

Ensimmäinen vaihe toteutettiin loppusyksystä 2013 viiden helsinkiläisen koulun nelosluokilla. Opettajat puhuttivat oppilaitaan suunnittelemamme haastattelurungon mukaisesti. Viikkoa myöhemmin samat oppilaat vastasivat kirjoitustehtävään. Toinen vaihe toteutettiin keväällä 2014 neljässä kirjastossa. Kirjastoissa seurattiin, mitä 7-12-vuotiaat lapset tekivät ja heitä haastateltiin.

 

Mitä saimme selville?

Kirjasto on lapsille niin tuttu, että sitä on vaikea kuvailla. Se vain ”näyttää kirjastolta”, eikä sitä ole tarvetta analysoida sen enempää kuin kotia tai leipää. Silloin kun kirjastokäsityksiä kysytään muualla kuin kirjastossa, abstrakti kirjastokäsitys korostuu. Esille tulee vakiintuneita toimintoja, kuten lainaaminen ja lukeminen.

Luokkahaastattelujen ja kirjoitustehtävän yhteydessä koululaiset hakevat ”oikeaa vastausta” – kuten koulussa on tapana tehdä. Oikea vastaus monella on kirjaston aineisto ja sen lainaus.

Kirjastossa paikan päällä tehdyissä havainnoinneissa ja haastatteluissa pelaaminen, kaverit ja yksilölliset näkökulmat nousevat esiin selvästi enemmän. Pelaaminen ja hengailu ovat suosittuja asiointitapoja. Mieluiten oleillaan kavereiden kanssa.

 

Tulossa työkaluja

Jotta kirjasto saataisiin entistä parempaan ”lapsikuntoon”, tarvitaan työkaluja. Tulosten ja kokemusten pohjalta kehitellään sellaisia työkaluja, jotka auttavat meitä kehittämään kirjastoa yhdessä lasten kanssa, ei vain heitä varten.

Tulosten esittely: https://prezi.com/7xrotq2ly3am/tutkimus-lasten-kirjastokaytosta/ (Prezi)

Tutkimusraportti: NayttaaKirjastoltaRaportti20150407 (pdf)

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *